Tarmo 2

Venäläisiltä kaapattu jäänmurtaja, jolla Suomen ensimmäisen hallituksen puheenjohtaja pakeni Tallinnaan 1918.

 

kuvat: © 

 

 

Suomen valtion kolmas jäänmurtaja Tarmo valmitui Englannin Newcastlessa vuonna 1907. Aluksen lopullinen hinta oli 1 631 548,81 markkaa. Tarmoa aikaisemmin oli valmistunut jäänmurtajat Murtaja 1889 ja Sampo 1898, jotka eivät enää riittäneet pitämään auki väyliä talviliikenteessä. Turkua ja Hankoa pidettiin varsinaisina talvisatamina, joihin laivoja avustettiin läpi talven. Näiden kahden talvisataman lisäksi nämä kolme murtajaa pidensivät myös mm. Helsingin, Kotkan, Porin ja Vaasan liikennöintikautta pitämällä väylät avoinna.

Tarmossa on terävä, amerikkalaistyyppinen keula, joka poikkeaa nykyisestä jäänmurtajan keulan mallista. Alus oli 1900 luvun alun ensimmäisten vuosikymmenten tehokkain ja voimakkain murtaja Suomessa. Se pystyi etenemään 80cm:n paksuisessa jäässä. Aikansa erikoisuus laivassa oli keulapotkuri. Kulkunopeus avovedessä oli 13 solmua.

Ensimmäisessä maailmansodassa (1914-1918) alus palveli Venäjän laivastossa avustus ja miehistönkuljetustehtävissä. Kun Suomi sitten itsenäistyi vuonna 1917 ja sisällissodan alettua vuonna 1918, jäänmurtaja oli silloin vielä Venäläisten hallinnssa. Suomen ensimmäisen hallituksen, jota silloin vielä kutsuttiin senaatiksi, johdossa oli puheenjohtajana Pehr Evind Svinhufvud, jonka käskystä Tarmo kaapattiin Suomalaisten haltuun talvella 1918.
Pääministeri Svinhufvud ja muut senaattorit piileskelivät Helsingissä, koska punaisten oli tarkoitus vangita valtion johto. Punaiset olivat ottaneet vallan lailliselta hallitukselta, Ja Svinhufvudin oli päästävä pois Helsingistä.

Tarmon kaappauksen alkaessa laivassa oli 41 miestä, venäläinen vartioupseeri ja 8 matruusia. Laivan komendantti ( yleisestä järjestyksestä vastaava upseeri ) vänrikki Delegin ja kapteeni Kauppi olivat mukana kaappaussuunnitelmassa.
Kaappaus onnistui 4. päivä maaliskuuta 1918. Koneet pysäytettiin, ja vangit sekä kaappausjuonessa mukana olleet kokoontuivat kannelle. Kannella kohotettiin eläköön- huuto, ja venäjän lippu laskettiin alas ja tilalle nostettiin punakeltainen leijonalippu.

Klo 8.10 Tarmo lähti kohta Tallinnaa ja leijonalippu laskettiin alas. Ylös nostettiin nyt Tarmon valkoinen pöytäliina. Klo 15.45 Alus saapui Tallinnaan ja ylös nostettiin jälleen leijonalippu.

Talvisodan alettua 30.11.1939 alus otettiin puolustusvoimien käyttöön ja siihen asennettiin aseistus. Tammikuun 18. päivä 1940 se joutui kuitenkin Neuvostoliittolaisen ilmavoimien koneen pommittamaksi Kotkan satamassa. Venäläinen pommikone pudotti kolme 100kg:n pommia, joista kaksi osui laivan keulaosaan. Alus sai tuntuvia vaurioita ja 39 miestä kuoli, 13 haavoittui.

Tarmo oli mukana vielä jatkosodassakin operaatio Nordwind:ssä, joka oli hämäysoperaatio jolla uskoteltiin puna-armeijalle, että saksan joukot aikoivat nousta maihin Viron Saarenmaalle. Operaatio epäonnistui ja panssarilaiva Ilmarinen upposi.

Alus oli käytössä vuoteen 1970 saakka, vuodesta 1963 alkaen Apu- nimisenä. Vuonna 1969 jäänmurtajan alkuperäinen nimi palautettiin.

Laivan koneena oli kaksi Trippel- höyrykonetta ja viisi höyrykattilaa. Täydellä teholla jäissä ajettaessa hiilen kulutus oli neljä tonnia tunnissa, joten lapioitavaa riitti.
Pituus 67,1 ja leveys 14,3m.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.