Laivakuvauksen ja kaiken muun siihen liittyvän ollessa päätoimisena harrastuksena, on kuvausmatkoille kertynyt vuosien aikana kilometrejä jonkin verran. Se mitä tämä on tullut kaikkinensa maksamaan, ei viitsi edes laskea.

Joskus saattaa pikaisesti mielessä käydä kysymys, että onko tässä välttämättä järkeä jos päivässä ajaa kolmensadan kilometrin lenkin ja ottaa sillä matkalla muutaman valokuvan. Varsinkin jos ajaa parin tunnin matkan todetakseen, että kuvattava laiva on jäänyt ankkuriin kauaksi sataman ulkopuolelle

Onneksi tuo ajatus lähtee mielestä pois yhtä nopeasti kuin tulikin. No ehkä joidenkin mielestä tässä ei olekaan tolkkua, mutta väliäkö sillä sitten.

Laivakuvaus on jollakin tapaa toki yhdistynyt myös muuhun matkailuun ja reissaamiseen siinä sivussa. Näihin matkoihin on myös sattunut erilaisia yhteensattumia vuosien aikana. Muutama vuosi sitten ajoimme vaimon kanssa autolla Tanskassa kohti Iso-Beltin siltaa. Istuin repsikan paikalla ja katselin merelle. Tutun näköinen tankkeri näkyi menevän sillan ali kohti etelää. Ajattelin lähettää tekstiviestin tuolla tankkerilla työskenneelle kaverille, ja kysyin että oletteko Iso-Beltin kohdalla. Vastaus tuli hetken päästä että kyllä vain. No me ollaan nyt tässä sillalla teidän takana autolla, terve vaan! Heiluttelin ikkunasta.

Sattuu sitä törmäämään tuttuihin tälläkin tavalla vähän kauempana. Sattuma kuitenkin että olimme samassa paikassa samaan aikaan eri kulkuneuvoilla. 

Iso-Beltin sillalla ©laivakuvat.com

Eri satamia on tullut kierrettyä jonkin verran joskus hyvällä ja joskus huonolla menestyksellä, näin kuvauksen näkökulmasta ajatellen.

Poriin oli saapumassa rahtilaiva, jonka nimeä nyt en enää muista, mutta jota olin päättänyt lähteä kameran etsimen läpi katsomaan. Eihän tuossa ole kuin parin tunnin ajomatka täältä Turusta Porin Mäntyluotoon. Sattui olemaan kohtuullisen hyvä ilma aamulla, joten auton keula kohti Poria. 8-tiellä on hyvin aseteltu nuo kameratolpat kohtuullisin välimatkoin tien viereen, joten niitä seuraillessa aika meni melko nopeasti. Matkasta ei näin tullut myöskään yksitoikkoinen, ja kameroiden välähdykseltä vältyttiin.

Porin keskustasta viimeiset parikymmentä kilometriä kohti Mäntyluodon satamaa, ja sumu tiivistyi kilometri kilometriltä. Mielessäni pelkäsin pahinta. Perillä sumu oli jo niin sakeaa, että näkyvyyttä oli vain joitakin metrejä ja kuvauskohteeseen ei minkäänlaista näköhavaintoa.

Jonkin aikaa sumun hälvenemistä odoteltuani tulin siihen tulokseen, että eiköhän tämä ollut tässä. Auton keula tulosuuntaan ja samaa reittiä takaisin. No sattuihan siinä tietenkin vielä se kamerakin tienposkessa välähtämään, mikä ei juurikaan enää saanut mielialaa nousemaan. Ajoin Abc:lle ja söin suruuni, joka sen myötä jonkun verran lievenikin. Tilalle tuli väsymys.

 Joitakin päiviä myöhemmin sain postia. Tuli kirjekuori virkavallalta. Kirjallinen huomautus nopeuden lievästä ylittämisestä. Eipä tullutkaan sakkoja, vaikka toisaalta ei tullut kuviakaan.

Kesän valoisaa aikaa on suhteellisen lyhyen ajan vuodessa. Näinollen myöhäisiä iltoja ja aikaisia aamuja voi hyödyntää melko lyhyen ajan. Sydäntalvella käytettävissä on vain muutama tunti päivällä. Kuvauskohteiden saapuminen näköpiiriin tuona lyhyenä aikana on miltei sattuma jo itsessään.

Saksassa ajoimme automme pieneen lauttaan ylittääksemme Elbe joen. Tällä lauttamatkalla oli tarkoitus säästää noin parin sadan kilometrin kierto, joka sittemmin osoittautuikin ihan hyväksi vaihtoehdoksi. Lautan irrottua rannasta ja ajettua Elbe joelle, lipui kohti Hampurin satamaa valtava Maerskin miltei 400 metrinen konttilaiva suoraan ohitsemme. Ebba Maersk, 15500 TEU:n konttikapasiteetillaan ja reilun 80 000 KW:n tehollaan oli valtava ilmestys, jonka peräaalloissa oli mukava keinua. Siinä sitten villin varsan lailla kirmasin vauhkoontuneena lautan puolelta toiselle. Ei oltu tätäkään kohtaamista suunniteltu etukäteen millään tavalla. Se tuli täysin yllättäen ja pyytämättä niin kuin faksit entiselle pääministerille.

Elbe joella ©laivakuvat.com

Kaikkihan ulkomaille suuntautuneet matkat eivät ole pelkästään tehty laivakuvausta ajatellen, vaikkakin matkakohteen valintaan on vaikuttanutkin enemmän tai vähemmän laivojen bongaaminen ja satamien sijainti. Vai onko ne sittenkin laivakuvausmatkaksi naamioituja lomareissuja.

Joka tapauksessa Lontoossa ollessamme pitikin piipahtaa läheisessä Gravesendin kaupungissa, joka on Thamesin satamiin johtavan laivaväylän varrella. Eipä Gravesendissä mitään erikoista sattunut, kaunis pikkuinen peri englantilainen kylä. Hyvä pub siellä oli oluineen kaikkineen. Muutama alus tallentui kameran kennolle.

Kävellessämme Lontoon Kensingtonissa, Bromptonin vuonna 1840 perustetulla vanhalla hautausmaalla, pisti silmääni eräässä hautakivessä kirkas kullattu nimi: Cunard. Tuon graniittikiven alla lepäsi kaikki se mitä on jäljellä Sir Samuel Cunardista. Hänestä joka eli vuosina 1787-1865. Cunard perusti Cunard Linen vuonna 1838. Varustamon laivastoon kuului mm. Britannian kuningatar Elisabetin kastama Queen Elizabeth.

Cunard perusti ensimmäisen säännöllisen höyrylaivareitin Atlantin yli. Arvokasta materiaalia alan harrastajalle, ajattelin laukaistessani jälleen kameran. Cunard Line harjoittaa risteilyalustoimintaa vielä nykyäänkin ollen osa Carnival Corporation yhtiötä.

Bromptonin hautausmaa, Lontoo ©laivakuvat.com

Arvokastakohan materiaalia ajatteli tullilaitoksen edustajat minun kuljettavan, kun olin poistumassa Vuosaaren satama-alueelta. Kävin eräällä rahtilaivalla kuvaamassa.

Tulin kameralaukkuineni satama-alueelta ulos oikeaoppisesti tullin läpi. Muuta vaihtoehtoakaan kun ei ollut. Tullivirkailijoiden mielenkiinto heräsi minua kohtaan siinä määrin, että tiedustelivat olenko henkilökuntaa, onko tullattavaa? Toki asiallisesti esittivät asiansa. Kerroin, että en ole henkilökuntaa ja valotin heille tekemiseni ja olemiseni siellä. Kerroin että kamerakin oli mukana jo tullessa, joten sitäkään en ole mistään salakuljettanut.

Siihen loppui heidän mielenkiintonsa. Eivät olleet sen enempää kiinnostuneita valokuvauksesta kuin laivoistakaan. Hyvää päivänjatkoa toivottivat. Lähdin Turkuun muutamaa kuvaa rikkaampana.    

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.